Kisakauden alun analyysi

Tyttöjen osalta kisakausi on avattu ja on analyysin paikka. Yleistä on, että ennätykset ovat jo viime kesän jälkeen niin kovalla tasolla, joten ei niitä ihan noin vain rikota. Joten ei ole häpeä jäädä niistä jälkeen.

Maijun (N19) startit ovat menneet viime vuotiseen tapaan, parhaimmillaan 100 metriä aikaan 12.70. Kelit eivät ole olleet parhaimmillaan, joten taso on ihan hyvä ja näiden perusteella on edelleen hyvinkin mahdollista tavoitella Kalevan Kisa -rajaa 12.35.

Kristan (N19) tulokset eivät anna oikeutta tuloskunnolle. Myös Kristan osalta tuuliolot eivät ole olleet aivan ihanteelliset. Mutta Lapinlahden 13.23 oli juoksuna hyvä. Edellytykset N19-sarjan A-luokan tulokseen 12.80 on olemassa.

Annika (T14) sen sijaan ei tuloksista välitä, vaan haluaa nousta ikäluokkansa Suomen huipulle. Ja se vaatiikin ennätysparannuksia. Tilastokelpoinen 12.97 on 0.40 sekuntia viime kesän ennätystä kovempi. Annikan lähtö on jo ikäluokan huippua, mutta loppukesää kohden kun saadaan loppukin rullaamaan, niin ainakin Maijun kova piiriennätys 12.62 on mahdollisuuksien rajoissa. Tuolloin Maiju oli SM-kisoissa mitaleilla, joten mitaleita tavoittelee Annikakin.

Suvi (T15) on tehnyt keihästreenit Teuvon kanssa sen verran mallikkaasti, että SM-kisoja kohti mentäessä voidaan odottaa hyvää sijoitusta. Viime kauden ennätystä ollaan enää hitusen jäljessä tuloksella 40.15.

Muiden osalta etenkin pituushypyssä ja kolmiloikassa on nähty jo ennätyksiä tai lähelle ennätyksiä olevia tuloksia, ja niistä on selvästi havaittavissa, että koko ryhmän taso on noussut. Kuinka moni meidän kahdestatoista tytöstä on syksyllä henkilökohtaisissa SM-kisoissa mukana, niin se jääköön nähtäväksi sitten elokuussa. Niihin kuitenkin tähdätään.

Kisapaino saavutettu

Edellisessä kirjoituksessa mainitsin taikasanan painonhallinta. Nyt voin ilokseni todeta, että kisapaino on saavutettu. Tilastopaja on jostain saanut tietoonsa strategiset mittani, jotka kertovat painoksi 73 kg. Nyt olen tuota lukemaa jo niinkin lähellä kuin 74,6 kg.

Mainittakoon, että viime kauden päätin jättää väliin, kun en saanut painoani tippumaan alle 79 kg. En halunnut antaa muille tuollaista tasoitusta. Enkä tuntenut oloani hyväksi. Nyt tunnen.

Mainittakoon vielä sekin, että paransin pohjekramppini kahdessa päivässä. Keinoina jääpussi, Perskindol ja Mobilat, pitkät venytykset useasti päivässä sekä varpailla kävely aina, kun työtuolistani nousin. Se ei siis ollut revähdys, vaan kramppi, jollaisista minulla oli jonkinlaiset kokemukset aktiivivuosiltani. En tosin ole testannut telinelähtöjä, mutta lähes kaiken muun voin tehdä kivuttomasti.

Ensimmäinen kisastartti on viikon päästä keskiviikkona Kajaanissa tai torstaina Pudasjärvellä.

Elimistön suojatoimet

Harjoitteluni on kehittynyt mukavissa merkeissä nousujohteisesti sen jälkeen, kun joulukuun puolessa välissä aloitin. Minun ei ole oikeastaan tarvinnut rehkiä liikaa. Olen vain tehnyt niitä mukavia ja hyviä harjoituksia, en raskaita, mutta hyvillä tehoilla. Ja tämä on tuottanut tulosta, yhdessä painonhallinnan kanssa. Kyllä. Tässä iässä painonhallinta on tärkeässä roolissa ja kun harjoitukset eivät kuluta paljoa, on erityisen tärkeää pitää itsensä syömällä kuosissa. Tästä seuraakin sitten ongelmia, että miten ruokitaan kehoa oikein, että se antaa treenata kovilla tehoilla silloin, kun on kovien treenien aika.

Veteraanien SM-hallien alkuerissä revähti sisäreisi. En tullut kisoihin normaalin aamupalan kautta. Normaali aamupala on minulla kyllä sellainen energiapommi, että sillä kyllä päivän jaksaa. Mutta tuolloin sitä ei ollut tukenani. Lisäksi tuo kisa viritti minut sellaiseen menoon, ettei elimistöni selvästikään ollut siihen valmis. Se pisti jarrut päälle. Todella suurella riskillä ja epävarmuudella juoksin finaalinkin, koska siellä asti olin, enkä halunnut jättää kisaa kesken. Kuukauden tauon se piikkarijuoksuihin silti teki.

Nyt olen sitten alkanut ottamaan tehoja irti kesän kisoja varten. Reidet ovat olleet todella limitillä. Yhtään kovempia treenejä ne eivät anna tehdä. Ja edelleen painonhallinnan kanssa olen tarkkana. Siihen kun vielä lisätään tämä epänormaalin lämmin alkukesä, johon ei tule juotua ja syötyä oikein, niin pohjehan se ryhtyi varoittelemaan ja löi lihaksen kramppiin. Telinelähtöjä ei kestä ottaa, niissä kai ne kovimmat tehot nyt otetaankin.

Tällä hetkellä en pysty juoksemaan, mutta vasta päivällähän se sattui. Olisi tarkoitus juosta ensimmäinen kisa puolentoista viikon päästä, mutta katsotaan nyt. SM-viesteihin on neljä viikkoa ja sinne asti on tyttöjen kanssa sen verran kiireistä, että omat treenit voi jättääkin vähemmälle ja antaa pohkeen parantua kuntoon.

Jatkuvaa oikeanlaisen ruoan miettimistä tämä silti on. Pitäisi löytää ravinteita, jotka pitävät elimistön hyvässä toimintakunnossa, ja energiaa, että tehokkaita treenejä pystyy tekemään, mutta silti pitäisi syödä vähän, että paino pysyy kurissa eikä isoista annoksista seuraava ähky masenna mieltä. Olen tämän puolen vuoden aikana viimein oppinut, että urheilijan elämä on muutakin, kuin kovia treenejä. Se on kokonaisvaltaista kehon kuuntelua. Pitää osata kuunnella elimistöä, milloin syödä mitenkin ja milloin on hyvä vire tehdä millainenkin treeni. Ja se on sitä koko päivän, joka päivä.