Harjoitteluni on kehittynyt mukavissa merkeissä nousujohteisesti sen jälkeen, kun joulukuun puolessa välissä aloitin. Minun ei ole oikeastaan tarvinnut rehkiä liikaa. Olen vain tehnyt niitä mukavia ja hyviä harjoituksia, en raskaita, mutta hyvillä tehoilla. Ja tämä on tuottanut tulosta, yhdessä painonhallinnan kanssa. Kyllä. Tässä iässä painonhallinta on tärkeässä roolissa ja kun harjoitukset eivät kuluta paljoa, on erityisen tärkeää pitää itsensä syömällä kuosissa. Tästä seuraakin sitten ongelmia, että miten ruokitaan kehoa oikein, että se antaa treenata kovilla tehoilla silloin, kun on kovien treenien aika.
Veteraanien SM-hallien alkuerissä revähti sisäreisi. En tullut kisoihin normaalin aamupalan kautta. Normaali aamupala on minulla kyllä sellainen energiapommi, että sillä kyllä päivän jaksaa. Mutta tuolloin sitä ei ollut tukenani. Lisäksi tuo kisa viritti minut sellaiseen menoon, ettei elimistöni selvästikään ollut siihen valmis. Se pisti jarrut päälle. Todella suurella riskillä ja epävarmuudella juoksin finaalinkin, koska siellä asti olin, enkä halunnut jättää kisaa kesken. Kuukauden tauon se piikkarijuoksuihin silti teki.
Nyt olen sitten alkanut ottamaan tehoja irti kesän kisoja varten. Reidet ovat olleet todella limitillä. Yhtään kovempia treenejä ne eivät anna tehdä. Ja edelleen painonhallinnan kanssa olen tarkkana. Siihen kun vielä lisätään tämä epänormaalin lämmin alkukesä, johon ei tule juotua ja syötyä oikein, niin pohjehan se ryhtyi varoittelemaan ja löi lihaksen kramppiin. Telinelähtöjä ei kestä ottaa, niissä kai ne kovimmat tehot nyt otetaankin.
Tällä hetkellä en pysty juoksemaan, mutta vasta päivällähän se sattui. Olisi tarkoitus juosta ensimmäinen kisa puolentoista viikon päästä, mutta katsotaan nyt. SM-viesteihin on neljä viikkoa ja sinne asti on tyttöjen kanssa sen verran kiireistä, että omat treenit voi jättääkin vähemmälle ja antaa pohkeen parantua kuntoon.
Jatkuvaa oikeanlaisen ruoan miettimistä tämä silti on. Pitäisi löytää ravinteita, jotka pitävät elimistön hyvässä toimintakunnossa, ja energiaa, että tehokkaita treenejä pystyy tekemään, mutta silti pitäisi syödä vähän, että paino pysyy kurissa eikä isoista annoksista seuraava ähky masenna mieltä. Olen tämän puolen vuoden aikana viimein oppinut, että urheilijan elämä on muutakin, kuin kovia treenejä. Se on kokonaisvaltaista kehon kuuntelua. Pitää osata kuunnella elimistöä, milloin syödä mitenkin ja milloin on hyvä vire tehdä millainenkin treeni. Ja se on sitä koko päivän, joka päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti