Miten Annika teki itsestään aitajuoksijan? Viime kaudella rikottu 13-vuotiaiden piiriennätys oli alunperinkin rikottavissa oleva ennätys, mutta 14-vuotiaiden 80 metrin aitajuoksussa on tilastot pidemmältä ajalta ja siten vanha ennätyskin kovaa tasoa peräti 30 vuoden takaa. Täytyy muistaa, että vielä 2000-luvultakin meiltä on noussut sellainenkin aitajuoksijasuuruus kuin Elisa Leinonen, joka on ollut lahjakkuus jo nuorena. Mestaruuttahan Annika ei ottanut, mutta itse pidän KLL:n kisojen yläasteikäisten pronssia alle 12 sekunnin ajalla kyllä mestarin tittelin arvoisena suorituksena.
Viisi kesää yleisurheilukisoja kiertänyt tyttö on pitänyt aitajuoksun ohjelmassa alusta lähtien, vaikka alkuvuodet olivatkin haasteellisia, kun kolmella askeleella ei lyhykäinen tyttö väliä millään päässyt. Jostain syystä hän on aitajuoksusta silti tykännyt. Tässä näyte kesältä 2009, Annika sisäradalla.
Ratkaisevaa oli kuitenkin talvella 2011 kavereiden kesken harrastaa esteratsastusta keppihevosilla. Juu, saattaahan se nyt kuulostaa vähän nololta, mutta pian keppihevoset jäi pois ja estekorkeus kasvoi. Puukaupassa minä olin maksumiehenä, kun tytöt keräsivät lavalle estetarvikkeita, joista uusia korkeampia esteitä sitten rakennettiin. Jossain vaiheessa sanoin, että viepäs tyttö jalka esteen yli kuten aitajuoksija, älä niin kuin hevonen.
Tuolta keväältä on myös sellainen tapaus kerrottavana, kun Annika eräänä viikonloppuaamuna oli ollut pari tuntia itsekseen hyppimässä esteitä, ja tuli sitten sisälle viimein sanoen, että nyt mä en enää jaksa. Katsoi siinä ehkä tunnin verran lastenohjelmia ja otti ruokaa, ja meni takaisin ulos. Noina aikoina tehtiin aitajuoksijaa, vaikkei tyttö vieläkään päässyt omaa aitaväliään kolmella askeleella. Tuona keväänä tyttö juoksi hallilla miesten aitakorkeudella olevia aitoja.
Kesällä, ennen piirin sisulisähuipentumaa, tyttö pääsi ensimmäisen kerran aitavälin kolmella askeleella. Tulos tipahti 60 metrin aitajuoksussa ajasta 13,0 aikaan 11,6. Kun lähdettiin talveen, niin näin hyvältä aitajuoksu näytti ennen Oulun Jouluhallikisoja 2011. Kisoissa tyttö yllätti tuloksella 10,58 ja otti jopa lajivoiton.
Kesällä 2012 aitajuoksu olikin sileän 60 metrin juoksun ohella kesän päälaji. Piiriennätys rikkoontui jo ensimmäisessä kisassa kesäkuussa ja loppukesä metsästettiin kymmenen sekunnin alitusta. Kausi päätettiin Tampere Junior Gamesin voittoon ajalla 9,96. Annika radalla seitsemän.
Seuraava haaste oli kuitenkin puoli metriä pidempi aitaväli, joka T14-sarjaan siirtymisen myötä tuli. Talven kisoja varten joudumme siis tekemään rajusti töitä, että välit päästiin kolmen askeleen rytmillä. Askelrytmiä se kyllä söi, ja kun kovaa aitakisaa haettiin maaliskuussa 2013 Tampere Junior Indoor Gamesista, niin puhti ei vielä riittänyt ikäluokan huippujen mukana pysymiseen.
Kesäkausi avattiin kuitenkin loistavasti Hannes Junior Gamesissa Kuopiossa ja tämä antoikin toivoa, että kesällä voisi aidat kulkeakin. Youth Athletics Gamesiin sattunut vastatuuli vei vauhdista kuitenkin sekunnin, ja kun Pikajuoksukarnevaaleilla myös polvet kipuili, niin juoksu jäi kokonaan kesken.
Päätettiin, ettei edes yritetä aitajuoksua Orimattilan SM-kisoissa, vaikka tulosraja saavutettuna olikin. Kesällä siis keskityttiin täysin Orimattilan 100 metrin kisaa varten.
Orimattilan kisojen jälkeen suunnattiin katseet KLL:n kisoihin, joissa aitajuoksu sunnuntain lajina otettiin jälleen ohjelmaan. Polvien kipuilu hellitti heinäkuun kilpailutauolla ja pystyttiin tekemään jälleen aitajuoksuharjoituksia, jotka Annika teki todella nälkäisen oloisena. Kaikesta näki, että tämä tyttö tykkää aitajuoksusta ja haluaa tehdä siinäkin hyvän tuloksen. Aistin myös, että kesän aitajuoksujen heikko suorittaminen harmittaa.
KLL:n kisoissa lauantaina juostiin kolme kovaa satasta, jotka väsyttivät tyttöä. Sekin ihme nähtiin, että kisamatkojen perinteinen ostoskeskuskierros jätettiin lauantailta väliin. Oli päästävä kämpille lepäämään. Minulle se oli merkki siitä, että huikean satasen ennätyksen jälkeenkin näiden kisojen päämatka oli kuitenkin vasta edessä.
Sunnuntai-aamu valkeni melkoisen koleana, mutta tyynenä. Alkuverryttelyn aikaan tuuli kuitenkin yltyi, ja päätöstä juosta etusuoralla vastatuuleen, ei ehditty enää pyörtää. Tämä oli Anikalle kova paikka. Muuten melko vähäpuheinen tyttö otti asian minulle kahteen kertaan esille, että miksi ei voida juosta myötätuuleen. Huomasin huolen, että loppukilpailupaikasta ei nyt edes haaveiltu, kun vastatuuleen ei hyvää juoksua pysty tekemään. Vakuutin, että kunto on nyt niin kova, että alkuerä pitää vain runtata väkisin läpi ja luottaa siihen, että loppukilpailuun se riittää. Että vasta loppukilpailussa myötätuuleen tehdään tulosta. Tyttö teki työtä käskettyä, ja otti alkueristä kovimmassa kolmannella sijalla jatkopaikan. Jo tuosta juoksusta tiesin, että kun Annikalle annetaan myötätuuli avuksi, niin meno voi äityä jopa hurjaksi, sen verran vahva oli alkueräesitys.
Vielä juuri ennen finaalia tyttö valahti kalpeaksi, kun lämmittelyssä ei ensimmäiselle aidalle askeleet käyneet millään. Ja niin vain tarvittiin valmentajan ohjeita ja vakuuttelua, että täysillä vain ekaa aitaa päin, eikä haittaa vaikka kaukaa lähtee. Ei lähtenyt kaukaa, vaan napsahti juuri kohilleen. Juoksuun saatiin heti alusta hyvä draivi ja katsomosta käsin näytti, että juoksu imee loppua kohden koko ajan paremmin ja paremmin. Haaveilu hyvästä tuloksesta kääntyi juoksun aikana taisteluun mitalista. Tuloksena huikea tulos 11,98, josta saamme kyllä kiittää myös täydellisiä +1,9 m/s tuuliolosuhteita. Tässä finaalijuoksussa Annika radalla seitsemän.
Tuloksen kovuudesta kertonee jotain se, että tämän kauden kovimmat naisaiturit Nooralotta ja Elisa esiintyvät 14-vuotiaiden tilastoissa muutaman kymmenyksen heikommilla ajoilla (12,42 ja 12,37). Kun kaksi vuotta sitten tavoiteltiin vielä ensimmäisestä A-luokan tuloksesta, niin nyt kahtena peräkkäisenä vuonna Annika on pistänyt uusiksi Kainuun kovat piiriennätykset sekä pikamatkalla (T13 60m 8,30, T14 100m 12,60) että pika-aidoissa (T13 60m aj 9,96, T14 80m aj 11,98). Kaiken taustalla on kuitenkin kivenkova harjoitusporukka, sillä T13-sarjan 60m aj ennätyksen Mari pisti jo tänä vuonna uusiksi ajalla 9,84.
Tästä on hyvä jatkaa tuleviin aitajuoksukisoihin, ja ottaa aitajuoksu jälleen toiseksi päälajiksi sileän pikamatkan rinnalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti