Annikan kauden huipennus

Jo toisen kerran kausi huipentui KLL:n SM-kisoihin. Viime kesän superonnistuminen takasi, että tänäkin vuonna sinne kannattaa satsata, vaikka syyskuun keleistä ei koskaan tiedä. Tärkeämpää kuitenkin oli saada onnistuminen myös aitajuoksussa. Viime kesän tapaan, kun oman ikäluokan SM-kisojen ohjelmaan aidat eivät mahtuneet.

Kirjoitin jo vuosi sitten artikkelin Matka aitajuoksun mestariksi. Tämä tarina kirjoittaa tuolle jatkoa.

Raision SM-kisojen jälkeen laskettiin harjoituspäiviä hartaasti. Ohjelmaan saatiin mahdutettua viisi harjoitusta, jotka kaikki oli tarkoitus pyhittää aitajuoksulle. Olihan edellisen kerran otettu aitoja kesäkuun puolessa välissä YAG:n kisoissa. Ohjelmaa mutkisti sekä Kajaanin että Kainuun koulujen kisat sekä se, että Kajaanin ulkokenttä meni remonttiin 3. syyskuuta. Ulkokentällä ehdittiin vetää vain yhdet aitatreenit. Loput harjoitukset jäivät halliin, mutta sitäkin mutkisti yllättäen viikonlopun tanssitapahtuma, joka vei meiltä sekä perjantain että myös maanantain lajiharjoitukset. Näin ollen aitatreenejä ehdittiin vetää vain kolmet, joista kahdet hallissa, ja niistä viimeisin ja kovin treeni vain kaksi päivää ennen reissuun lähtöä. Mutta ei auta valittaa, kisoja kohti painettiin silti täysillä.

Mikkelin KLL:n kisoissa ohjelmassa oli lauantaina 100 metrin kisa ja sunnuntaina 80 metrin aitajuoksu sekä päivän päätteeksi 4x100m viesti. Se tiedettiin jo etukäteen, että 100 metrillä juostaan myös välierät. Alkuerien aikaan oli vielä koleaa, joten tyttö otti vain erävoiton ajalla 12.91. En sitä valmentajana silti osannut nähdä oikeilla silmin, vaan olin hieman huolissani terävyyden suhteen. Välieriin keli lämpesi, joten sanoin, että kokeilehan, onko sitä terävyyttä. Kun vielä myötätuulikin puhalteli, niin mahdollisuudet hyvään tulokseen olisivat olemassa, ja kenties kauden viimeisen kerran (säätiedotuksen mukaan tuuli pyörähtelee päivän mittaan, joten finaalissa voisi olla toisin). Jestas, että kylmät väreet viiltää vieläkin selkäpiitäni, kun muistelen tuota juoksua. Todella terävä lähtö ja hyvä kiihdytys. Ylivoimainen erävoitto, vaikka rinnalla oli kuitenkin 14-vuotiaiden Suomen mestari. Valitettavasti tuuli kääntyi kuitenkin vastaiseksi -1.3 m/s, mutta siitä huolimatta aika 12.58 on hyvä.

Julkaisu käyttäjältä Rata rullalle.

Etenkin alkuerien perusteella oli selvää, että Olivia Ben Khalifa tulee antamaan kovan haasteen, ollen yhtälailla kovan luokan lähtijä, kuin Annikakin. Mutta näin sen Annikan avausvedoissa ennen välierää, että maksimivaiheen juoksu kulkee nyt sulavasti ja hyvin, joten annoin ohjeeksi olla hätääntymättä, jos kilpakumppani pitkään vierellä pysyykin. 60 metrin kohdalla Annika ja Olivia olivatkin tasoissa, mutta lopussa Annika sai kurottua 14 sadasosan eron loppuajalla 12.50 (tuuli +0.3), joka on Annikan oma ennätys ja samalla uusi Kainuun piirin ikäkausiennätys 15-vuotiaiden sarjassa.

Julkaisu käyttäjältä Rata rullalle.

Katseet aitajuoksuun, koska sitä vartenhan tänne on tultu. Aamun alkueriin valmistautuminen oli vaikeaa, eikä aitaväli meinannut sujua millään. Tämän sanoin Annikalle ja sen hän itsekin tunsi. Onneksi Annika oli viimeisessä eli neljännessä alkuerässä ja hän ehti ottamaan monia kovia vetoja aidoilla ja sai siten juoksun kulkemaan. +0.1 m/s tuuleen juostu 11.99 jäi vain yhden sadasosan viime vuoden ennätyksestä.

Julkaisu käyttäjältä Rata rullalle.

Välierissä vierelle tuli ehkä kaikkein kovin ennakkosuosikki Veera Miettinen, jonka kanssa Annika saikin hyvän kisan. Tässä ei vielä juostu sijoituksista, mutta ennätys tuli tauluun -0.1 m/s tuuleen ajalla 11.94.

Julkaisu käyttäjältä Rata rullalle.

Finaalista oli ennakkoon tulossa kova kisa Olivian, Veeran ja Annikan välillä. Erien perusteella meillä oli kaikki hyvin ja tyttö oli valmis taistelemaan sijoituksista. Juoksu lähti hyvin liikkeelle, kuten Oliviallakin, tyttöjen ollessa kolmella ensimmäisellä aidalla rintarinnan. Tämän jälkeen Olivia jätti Annikan taakseen, ja välierien tapaan Veeran vahvempi maksimivaihe toi hänet Annikan rinnalle ja lopulta hieman edelle. Joka tapauksessa, tuulten ollessa tällä kertaa suosiolliset +1.7 m/s, tuloksena uusi upea ennätys 11.69. Tulos on myöskin uusi Kainuun ikäkausiennätys ja menee Suomen kaikkien aikojen tilastossakin peräti sijalle 26.

Julkaisu käyttäjältä Rata rullalle.

Kisat kruunasivat Annikan upean kauden. Heti kesän ensimmäisestä kisasta lähtien positiivisviritteinen kausi toi matkalla voiton pikajuoksukarnevaaleilla, oman ikäluokan SM-kisoissa ja KLL:n SM-kisoissa. Siis kaikissa niissä kisoissa, joihin tähdättiin. No, toki YAG:t eivät olleet aivan samanlainen täysosuma, mutta sekin oli osaltaan kertomassa, missä asemissa kauden alussa oltiin. Tuloskunto kesti läpi heinäkuun, jolloin irtiottoa urheilusta tuli rippileirin ja lomamatkan muodossa. Toisaalta sekin oli suunnitelmissa ja viime kauden tapaan toivat vain nälkää loppukaudelle.

Tiedämme myös sen, että aitajuoksu tulee jatkossa olemaan tälle piskuiselle tytölle vaikeaa, kun aitaväli kasvaa jälleen peräti puolella metrillä. Siksikin oli hienoa saada irti sellainen tulos ja onnistuminen, joka jää positiivisena mieleen. Uutta tilaisuutta kun ei ihan heti tule.

Tulevalla kaudella tätä menestysreseptiä on tarkoitus muuttaa. Emme siis vie kautta läpi neljän kisakauden taktiikalla, vaan valmistaudumme siihen, että heinäkuun lopulla pitää olla iskussa, kun Kalevan kisojen aika on. Se kertonee selkeän tulostavoitteemme, joka tulee, jos on tullakseen. Valmentajana olen valmistautunut myös siihen, että tuloskehityksessä tulee jossain vaiheessa taantumaa. Toistaiseksi tuo kehityskäyrä on ollut melkoisen suora ja jyrkkäkin.

Mestaruusvauhdin taustat

Annika otti T15-sarjan Suomen mestaruuden 100 metrin juoksussa. Käyn tässä tekstissä läpi muutamia seikkoja, miten mestaruusvauhti on rakentunut.

Ensinnäkin Annika aloitti määrätietoisen harjoittelun yhdeksän vuotiaana. Määrätietoisuudella tarkoitan, että hän halusi kehittyä nopeammaksi ja voittaa kisoja. Kun oli voitettu piirinmestaruus ja Kajaanin koulujen kisoja, mentiin Kuopion Hannes Junior Gamesiin ja Oulun Jouluhallikisoihin. Sieltä sitten Youth Athletics Gamesiin, Tampere Junior Gamesiin, Tampere Junior Indoor Gamesiin, pikajuoksukarnevaaleille ja lopulta SM-kisoihin. Askel askeleelta ja vuosi kerrallaan. Valmentajan näkökulmasta katson, että tällä kilpailullisella tavoitteellisuudella on suurempi merkitys, kuin tässä vaiheessa tehdyllä harjoittelulla. Annika on nimittäin hyvin määrätietoinen kirjoittamattomissa tavoitteissaan.

Toiseksi, minulle on valmentajana ollut tärkeää rakentaa tiivis, tavoitteellisesta harjoittelusta kiinnostunut ryhmä urheilijoita. Harjoittelu on siten yhdessä oloa, yhdessä tekemistä, ja yhdessä kilpailemista. Ryhmähenkeä on nostanut osallistuminen SM-viesteihin ja siten jokainen ymmärtää oman osansa suhtautuessaan pitkien talvien yli vietyihin harjoitusjaksoihin. Ryhmämme tasoa kuvaa se, että meillä on tänä vuonna henkilökohtaisiin SM-kisoihin osallistunut seitsemän tyttöä ja yksi poika.

Kolmantena seikkana tulee ilmeinen lahjakkuus. Annikan lihas käyttäytyy hyvin samanlaisesti, kuin minunkin, joten minä tiedän sen vahvuudet ja heikkoudet. Luonteenomaista sekä minun että Annikan juoksulle on muita kovempi frekvenssi. Annikan juoksu on siitä huolimatta hyvin sulavan näköistä. Mutta suurin lahjakkuus löytyy korvien välistä. Tapa rentoutua totaalisesti, ja keskittää voimavaransa vain merkityksellisiin suorituksiin, on myöskin hyvin poikkeuksellista. Koviinkin kilpailuihin valmistavissa harjoituksissa ei tarvitse voittaa treenikavereitaan.

Nostan vielä neljännen seikan, ratsastusharrastuksen. Viimeiset kaksi vuotta se on ollut hyvinkin intensiivistä, ja Annika viettääkin hevosen selässä enempi aikaa kuin yu-harjoituksissa. Se on taannut vahvan lihaskunnon etenkin keskivartaloon. Mutta etenkin osallistuminen esteratsastuskilpailuihin on niin suurta keskittymistä ja valmistautumista vaativa suoritus, että sen pohjalta 100 metrin juoksuun lähteminen on kuin lastenleikkiä. Myös esteratsastajana Annika on menestynyt hyvin voittaen käymiään kilpailuja.

Sadan metrin juoksijana Annika on aina ollut hyvä lähtijä. Olenkin valmentajana pyrkinyt varmistamaan, että lähtö pysyy vahvuutena jatkossakin. Vielä viime kaudella maksiminopeuden vaihe oli noin 30-40 metrin kohdalla, mutta tähän kauteen olemme jo voineet myöhentää sitä merkittävästi. Näin ollen viimeisellä 20 metrillä ei tule enää merkittävää vauhdin putoamista.

Kausi 2013 oli jaksotukseltaan menestynyt, ja tulokset paranivat aina viimeisiin kisoihin asti. Silloin kilpailuvapaa heinäkuu johtui enempikin siitä, että kipeytyneet sääret, eli penikkataudin oireet, pyrittiin rauhoittamaan. Mutta näin myös mieli ja hermotus sai lepoa. Tänä kesänä kilpailuvapaa heinäkuu oli mukana suunnitelmissa jo syksystä lähtien. Heinäkuulle sattui myös rippikoululeiri sekä viikon loma kavereiden luona, joten urheilusta otettiin näin hyvin etäisyyttä. Heinäkuussa keskityttiin nopeuskestävyysominaisuuksien parantamiseen 200 metrin ja 300 metrin kilpailuilla. Kilpailuvapaalla siis tarkoitan, ettei haettu kovia 100 metrin kisoja. Huolenaihetta minulle valmentajana antoi, että juoksu kääntyi heinäkuussa hieman takapotkuiseksi ja siten myös kimmottomaksi, joten SM-kisoihin valmistavalla jaksolla keskityimme lähes täysin kimmoisuuden, juoksutekniikan ja lähtöterävyyden varmistamiseen, ja kaikki nopeuskestävyysharjoitteet jätettiin pois.

Talvella ajattelimme kilpailla SM-kisoissa 100 metrillä ja 80 metrin aitajuoksussa siitäkin huolimatta, että ne kilpailtiin samana päivänä. Ajattelimme, että olisi mahdollista taistella kahdesta mitalista, vaikka 100 metrin finaali myöhäisempänä lajiohjelmasta kärsisikin. Kuitenkin ponneton aitajuoksukisa YAG:ssa kesäkuussa ohjasi ajatustamme, että keskitytäänkin puhtaasti sadalle metrille. Lisälajiksi otettiin 300 metrin juoksu vahvan SM-viestiosuuden pohjalta. Fokus oli silti puhtaasti vain ja ainoastaan 100 metrin kisassa.

Annika tuskin on voittajana mikään yllättäjä kenellekään, joka vähänkin on hänen uraansa seurannut. Vähiten se oli yllätys meille itsellemme. Ehkä pitkän tähtäimen haaveisiin peilaten mestaruus tuli hieman etuajassa. Kertauksena tässä Annikan 100 metrin tuloskehitystä, jota kuvaamaan olen ottanut kesän juoksujen keskiarvon, joka vuodesta 2011 asti on ollut seuraava: 14.26, 13.73, 13.09 ja 12.73. Tahti on siis ollut huimaa, eikä taantumaa kehityksessä ole vielä nähtävillä. Ja miksi olisi, koska fyysisesti hän kasvaa ja voimistuu vielä hyvinkin vuoden tai jopa kahden ajan. Myös 60 metrin ja 200 metrin juoksujen tuloskehitys tukee tätä tahtia.

Mutta jotain tapahtui meidän koko ryhmälle kohtalaisen hallikauden jälkeen, kun lähes koko ryhmän osalta kesä olikin loistava. Harjoitusohjelmassa merkittävin muutos oli, kun nostettiin juoksujen määrää, ja nimenomaan lenkkarivauhdeilla tehtävien juoksujen määrää merkittävästi. Lisäksi Kajaanissa oli vähäluminen talvi, joten urheilukentälle pääsimme heti huhtikuun alussa, noin kolme viikkoa normaalia aiemmin.

Annikan voitto oli silti täydellisen kilpailusuorituksen tulos. Ensimmäinen ja viimeinen 20 metrinen olivat Annikan parhaat, mitä hänelle olen missään kisassa aiemmin kellottanut, tuulet huomioiden, ja nämä olivatkin ennakkoon asetettu juoksun keskeisimmiksi huomiokohdiksi. Keskivaiheilla juoksu oli niin sanotusti kontrollissa.

Julkaisu käyttäjältä Rata rullalle.