Tämä blogiteksti koskee vain tyttäreni Annikan harjoittelua. Hänen kanssaan uskallan kokeilla erilaisia asioita ehkäpä siksi, että asutaan samassa talossa ja näen hänen elämänsä koko kuvan ja siten myös fiilikset iloineen ja suruineen, energioineen ja väsymyksineen.
Vuosi 2013 vedettiin läpi neljän kilpailukauden rytmillä. En sitä suunnitellut, mutta niin siinä lopulta kävi. Ensimmäinen kausi oli vain yhden kisan mittainen käsittäen Oulun Jouluhallikisat joulukuussa. Sitten tuli hallikausi, joka huipentui nuorten SM-halleihin helmikuussa, jatkuen aina TJIG:hen maaliskuussa. Kesän kilpailukausi alkoi poikkeuksellisen aikaisin, kun Hannes Junior Gamesit käytiin jo toukokuun puolella. Tuolloin huipennus oli YAG:ssä kesäkuun puolessa välissä, ja se jatkui heinäkuun alun SM-viesteihin asti. Tässä vaiheessa paras vire alkoi olla kateissa, joko monista kovista kisoista johtuen, tai siitä, että polvet kipuili eikä kilpailuihin ja harjoituksiin voinut tulla täysillä. Vihelsin pelin poikki ja annoin tytölle kolmen viikon tauon. Toki tuonakin aikana harjoiteltiin ja saattoi jokunen (harjoitus)kisakin olla, mutta ei mitään tavoitteellista. Tyttö sai kaksi liki viikon lomamatkaa ja siten irtautumisen urheilusta. Polvetkin parani. Heinäkuun lopulta alkoi valmistautuminen neljänteen kilpailukauteen, jonka huipentumat olivat Orimattilan SM-kisat ja KLL:n kisat Espoossa.
Suomalainen kilpailukalenteri rakentuu hallikauden ja kesäkauden varaan. Ne ovat kaksi pitkää kilpailujen jaksoa. Muu harjoittelu rytmittyy näiden mukaan peruskuntokausiin ja kilpailuun valmistaviin kausiin, joista etenkin peruskuntokaudet ovat melko pitkiä (ja nuori urheilija tuskin itse tekee juuri eroa pk- ja kv-kausien välille). Tämä voi toimia huippu-urheilijoilla, mutta onko se kuitenkaan kaikille motivoivaa ja tuloksia parhaalla tavalla kehittävää?
Treenasin itse kauden 2010 tosissaan ja tavoitteellisesti. Syksyn peruskuntokauden olin innokas ja energinen, mutta kevään peruskuntokausi tuntui jo tylsältä ja puuduttavan pitkältä. Nälkä oli syöty, kun tultiin kesän kilpailukaudelle. Tämä kokemus on saanut minut miettimään.
Hyvät kokemukset viime kaudesta toivat samanlaisen suunnitelman Annikan kilpailurytmityksiin myös kaudelle 2014. Kun vielä nuorten halli-SM-kisojen myötä selkeä hallikauden ykköstavoite poistui ja rippileirin ajankohta varmistui heinäkuulta, näyttää selvältä, että samaa hyväksi havaittua jaksotusta toistetaan. Näen, että tällä on nimenomaan henkisestä näkökulmasta suurempi merkitys, kun raskaat ja tylsät harjoituskaudet lyhennetään merkittävästi. No, eihän tuon ikäinen vielä raskaasti harjoittele, mutta nuori, joka elää harrastustaan kilpailujen kautta, pysyy henkisesti vireänä.
Näinä viikkoina on käyty kovastikin keskustelua eri foorumeilla siitä, ettei näin nuorten pitäisi vielä kovin tosissaan urheillakaan. Ja tätä keskustelua vasten pohdin omaakin valmennussuhdettani Annikaan. Taustaksi kerrottakoon, että tuo tyttö juuri yhdeksän vuotta täytettyään halusi minut hallille, että pääsi sinne itsekin harjoittelemaan. Huomasin miten ylpeä hän oli ensimmäisistä sisulisämestaruuksistaan ja nöyrästi hän on vuosi toisensa jälkeen lähtenyt parantamaan sijoitustaan Hannes Junior Gamesiin, joka on ollut hänelle se mittatikku, jonka kautta voi nähdä oma paikkansa Suomen huippujen seurassa. 12-vuotiaana hän osallistui ensimmäisen kerran N17-sarjan piirinmestaruuskisoihin ja kun ei jäänyt viimeiseksi, niin sekös kannusti eteenpäin. 13-vuotiaana hän kokeili rajojaan nuorten eliittikisoissa N17-sarjassa ja juoksi muiden joukossa hienon ennätyksensä ja SM-kisarajan jo vuoden etukäteen. Samana syksynä seitsemäsluokkalaisena KLL:n kisojen välieriin ja seuraavana talvena N17-sarjan halli-SM-kisoissa välieriin. Ja sen näen täällä kotona, ettei tuo tyttö tästä menestyksestä ja näistä kisoista stressiä ota. Henkisesti hän on hyvinkin valmis miten kovaan paikkaan vaan, sen tajuan viimeistään silloin, kun hän osallistuu ja onnistuu esteratsastuskisoissa. Vastoinkäymisiäkin on tullut ja hän tietää, ettei tällainen menestys ole itsestäänselvyys. Siksi hän nauttii siitä nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti