Kuuluttajan juuri lausuma tulos 7.80 sai minut riehaantumaan. Olimme juuri vaihtaneet Arjan kanssa (joka muuten juoksi kisoissa N50-sarjan SE-tuloksen 8.42) kommentit Annikan juoksusta, että paljon jäi parannettavaa. Minun silmiin telineistä ponnistaminen jäi heikoksi. Arja katsoi lähempää maalia ja havaitsi juoksun kääntyneen lopussa vahvasti takapotkuiseksi. Ehkä juuri siksi 7.80 oli enemmän kuin positiivinen yllätys. Potentiaali näkyy nyt myös tuloksissa.
Haukoin henkeä jo marraskuun puolivälissä, kun Annikan loistava harjoitusjakso tuntui vain jatkuvan häiriöittä. Samaan aikaan tosin hermosto alkoi jo väsyä treenamiseen ja kun siirryttiin testijaksolle, ei vahva vire näkynyt vielä tuloksissa. Jouluhallikisat joulukuun alussa Oulussa osuivat tämän kovan harjoitusjakson loppupuolelle ja niihin ei isommin herkistelty. Silti odotin jo tuolloin 7.90 alle menevää aikaa, mutta tulos "jäi" 7.99, joka sekin oli 10 sadasosaa aiempaa ennätystä parempi.
Pidin hermoston hienoisesta väsymystilasta huolimatta harjoitusrytmin kovana aina edellä mainittuihin jouluhalleihin asti, sillä niiden jälkeen alkoin koulun ja joulun puolesta repaleinen jakso. Neljään viikkon mahtui vain seitsemän harjoitusta. Hermosto, lihaksisto ja pää saivat urheilun puolesta levätä.
Lepojakson loppupuolen muutamat harjoitukset keskittyivät aitajuoksuun. Uusi aitaväli tuntui vielä tässä vaiheessa utopistiselta, mutta suunnitelmissa oli kokeilla sitä omissa kisoissamme tammikuun 10. päivä. Metriä pidempi alkusileä ja puoli metriä pidempi aitaväli pakottivat tytön tehoille. Perustaso ei riittänyt, vaan piti ottaa elimistöstä totuttua enemmän irti. Lepojakso oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja tehoreserviä oli tarttunut riittävästi ja aitakisa onnistui hyvin.
Verrattuna Oulun juoksuun, nyt Rovaniemellä 19 sadaosan etumatkasta noin 17 sadasosaa oli otettu jo ensimmäisellä 20 metrillä. Ajatusmallini mukaan 60 ja 100 metrin juoksut rakennetaan 10 metriä kerrallaan alusta alkaen. Ja nyt siis ollaan jo 30 metrin kohdalla. Jälkimmäiset 30 metriä ovat jo parantuneet tänään, päivä kisojen jälkeen, sillä eilinen 60 metrin kisa ja sitä seurannut 200 metrin kisa palvelevat juuri sitä tarkoitusta tässä vaihessa kilpailukautta.
Valmentajan näkökulmasta homma lähti jengoilleen viime hallikauden jälkeen ja toteutus etenee jopa suuniteltua paremmin. Joka tapauksessa se pistää nöyräksi, kun muistaa miten herkästä lajista on kyse. Yksi flunssa väärään aikaan, tai väärin rytmitetyn harjoitus- tai kilpailusuunnitelman johdosta syntynyt vamma, romuttaa nopeasti kaiken. Mennään siis kisa kerrallaan, nautitaan joka hetkestä.
Annika ulkoradalla. Kisan voittaja Matleena oli lopulta sadasosan nopeampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti