Ja ennen kaikkea henkisesti. Pikajuoksukarnevaalien avaukseen olin hyvin latautunut ja vire oli hyvä siihen asti, kunnes vedin piikkarit jalkaan. Aiemmin viikolla juostu 4x400m viestiosuus kostautui, eivätkä akillesjänteet ehtineet palautua juoksukuntoon. Ja kun sitten jääräpäisesti menin radalle, niin en vaan voinut puristaa enää 40 metrin jälkeen, vaan akillekset huusi kipuaan. Eli veto oli lopetettava juuri silloin, kun minun piti alkaa rakentaa juoksuun vahvaa loppua. Lähtö kun piti ottaa varovasti juuri pohkeiden ja akillesten vuoksi kuitenkin.
Kisasta on nyt kaksi päivää ja kipu hellittää hyvää vauhtia. Nyt pystyn jo nousemaan pohkeille. Tätä vauhtia jos ne paranee, niin tekisi mieli päästä unohtamaan pettymys ja osallistua huomisten pm-kisojen sataselle. Hullua kyllä ja ehkä typerääkin, mutta henkinen kolaus on saatava nollattua mahdollisimman pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti